Imuroin raksaimurilla katot, seinät ja lattiat. Ripsin vielä havuluudalla katon ja seinät. Hirsien väleistä ja varsinkin katonrajasta olisi ripissyt täytettä loputtomasti eli täytyi hillitä hiukan voimia.
Halti pyyhki kattoparrut kostealla rievulla ja ne vaalenivat silminnähden. Me pesimme seinähirret pehmeää harjaa ja riepua käyttäen. Aloitimme aina alimmasta hirrestä ettei mahdollinen valuva vesi imeytyisi kuiviin alempiin hirsiin. Käytimme vettä niin, ettei valumia juuri muodostunut. Puolessavälissä minä vaihdoin työvälineeksi aidon pesusienen, joka sitoi vettä paremmin, mutta oli leikatulta sisäpinnaltaan hyvän karhea. Seinähirret eivät vaalenneet niin paljon kuin kattoparrut, mutta ne tulivat puhtaan tuntuisiksi ja tupa alkoi tuoksua mukavalle.
Suurin urakka oli lattian pesu. Vältimme pesuveden menemistä lattialautojen rakoihin eli pesimme lattian lauta kerrallaan. Lika irtosi lattiasta liejuna! Harjalla vettä lattiaan, jynssäämistä, hankaamista, lieju likarätistä puristaen likaämpäriin, toinen käsittely, huuhtelu rievulla, kuivaus kolmannella - joka vielä tuli likaiseksi. Tunnustan tässä nyt, etten kertakaikkiaan jaksanut tehdä aivan täydellistä työtä. Homma täytyy ottaa uusiksi tulevaisuudessa. Nytkin lattiat vaalenivat huomattavasti ja tuntuvat puhtailta. Oli ilo levittää niille räsymatot.
Useimmat ikkunat tuvassa ovat vanhoja valetusta lasista tehtyjä. Karmit pitää kaikki tarkistaa yksitellen, aikanaan. Niinpä, vaikka pesin ikkunat, ne eivät siitä juuri tuntuneet kirkastuneen. Yhteen eteläseinän (jälkeenpäin asennettuun) ikkunaan sain kuitenkin ripustaa verhot: Anna-Liisa-tädin entiset päällyslakanat. Kynttelikköön sommittelin jo viime vuonna iso-täti-Alinan aikoinaan virkkaamia lakanapitsejä. Ja vaikka nyt tässä itse sanonkin, ne ovat siinä mielestäni vallan somat! :)
Kuvan matot, jotka ovat eteisen lattialla, on saatu Rauman-Seinäjoen suunnalta. Kiitos sinnekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti