torstai 26. huhtikuuta 2012

28. Veeti-sohvan päällystys

Ostimme mukavalta tuttavaperheeltä tupaan puusohvan ja lipaston. Sohva on mainio vieraspeti, sillä se on levitettävä. Siinä on vaahtomuovipatja ja selkänojan pehmusteena kaksinkerroin taittuva vaahtomuovipatja. Minä sitten halusin päällystää nuo patjat tuvan muihin tekstiileihin sointuvimmiksi. Ja tietenkin pesua varten irroitettaviksi. Heh, heh.


Viritin ompelukoneen ja ruotsalaiskaupasta ostetut kankaat kuistille aurinkovarjon alle ja aloin pohtimaan kankaiden kaavoitusta. Se leveä istuinpatja oli tietenkin helppo nakki, mutta taittuva ei niinkään.





Ei auttanut muu, kuin ottaa aivotoimintoja järeämmät keinot käyttöön.


1. Leikataan kiinteästä materiaalista kaksi patjakappaletta muistuttavat palaa.

2. Päällystetään ne kangasta muistuttavalla materiaalilla.

3. Kiinnitetään kyseiset materiaalit toisiinsa väliaikaisesti, suunnitelman mukaisesti.

4. Mietitään hetki, jos oltaisiin kahvi-ihmisiä, juotaisiin kahvi. Nyt vain syödään kiinteää, patjaa muistuttavaa materiaalia maidon kanssa.

5.- 9. Ommellaan.

6.-8. Sovitetaan.

10. Ommellaan  myös käsin.

11.Ommellaan nappeja -koska aiotaan pysyä minimibudjetissa, ja pitkät vetoketjut ovat kalliita.


Siinä kului kaunis kesäpäivä, jonka lopuksi täytyi 12. hiippailla venepaikalle uimaan. Kuvaa valmiista sohvasta ei sitten olekaan otettu, eli palataan asiaan.

















27. Uuni sai hienon pinnan

Päätimme talon antamasta vinkistä jättää leivinuunin ainakin toistaiseksi tähän muotoon eli emme kiinnittäneetkään siihen rautatolppia eikä poikkihirttä etumaskiin.



Sen sijaan pinta käsiteltiin suunnitelman mukaisesti vaaleaksi. Pinta maalattiin pariin kolmeen kertaan Maatalon kalkkimaalilla, mikä onkin velhoainetta. Ensimaalauksella pinta näytti vain hiukan harmaalta ja me yritimme tuputtaa pintaan enemmän maalia. Ei tarttunut. Sitten pinta alkoi kuivua ja samalla vaaleta. Seuraavana aamuna tuvassa loisteli varsin valkea uuni. Muutamia kohtia jäi tummemmaksi ja Halti suti sen vielä uudelleen ... ja vielä kerran paikkausmielessä. Nyt se on vitivalkoinen, mattapintainen. Pinnasta ei irtoa mitään. Se näyttää jotenkin aidolta, ei laastilta eikä maalilta. Maatalon kalkkimaali on kerrassaan hyvää ainetta.


Tämä kuva on ekalta maalauskierrokselta.




T