Sen sijaan pinta käsiteltiin suunnitelman mukaisesti vaaleaksi. Pinta maalattiin pariin kolmeen kertaan Maatalon kalkkimaalilla, mikä onkin velhoainetta. Ensimaalauksella pinta näytti vain hiukan harmaalta ja me yritimme tuputtaa pintaan enemmän maalia. Ei tarttunut. Sitten pinta alkoi kuivua ja samalla vaaleta. Seuraavana aamuna tuvassa loisteli varsin valkea uuni. Muutamia kohtia jäi tummemmaksi ja Halti suti sen vielä uudelleen ... ja vielä kerran paikkausmielessä. Nyt se on vitivalkoinen, mattapintainen. Pinnasta ei irtoa mitään. Se näyttää jotenkin aidolta, ei laastilta eikä maalilta. Maatalon kalkkimaali on kerrassaan hyvää ainetta.
Tämä kuva on ekalta maalauskierrokselta.
T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti