Huomattava osa tiilistä mureni käsiimme, mutta saimme pelastettua noin sata vanhaa, isoa pintatiiltä. Ne heiteltiin takapihan mättäikköön, hiottiin porakoneen teräsharjalla ja lopuksi vielä käsiharjalla ja nostettiin siisteihin pinoihin takaisin tupaan - tasaisin välimatkoin, ettei lattia rasitu painosta.
Koska piippussa oli halkeama, Halti teetti peltityönä asianmukaisesta teräspellistä uudet sisähormit tuvan piipun hormiaukkoihin. Halti teki varsinaisen taikatempun tekemällä hormin juureen leivinuunin raunioihin hormiputkille vastaantoton. Niin tarkkaa oli työ, että saimme varsin helposti sujutetuksi pitkän putken paikoilleen, Halti tuvassa, minä katolla.
Olinkin unohtaa, että ennen muurin purkamista oikaisimme tuvan eteläpuolen lankut. Nostimme ylös seitsemänmetriset lankut yksitellen ja poistimme niiden alta huonot juoksut ja laitoimme uudet, vahvat tilalle. Samalla tuli nähdyksi lattiarakenteisiin: lankun alla on juoksut, jotka lepäävät hiekkakerroksen päällä. Se puolestaan on nurkkakivien varassa lepäävän kuusilankustolattian päällä. Lattiaa ei siis ole kiinnitetty seiniin lainkaan. Hiekan ja sisälattialautojen välissä on vielä juoksujen paksuisesti kuivaa sammalta eristeenä.
Lattiaremonttia tehtiin heinäkuun kovimmilla helteillä ja pölyä riitti... Halti viimeisteli lattian korjaamisen nostamalla tunkilla ulkopohjalautoja tukevia hirsiä keskeltä tupaa. Nyt se on niin suora, kuin kuuluukin olla. Olenkohan muistanut mainita, että Haltihan korotti ensitöikseen edellisenä vuonna ystävämme Hannun avustamana talon kulmia ryhtiinsä? Ihan mahdottomia ei kehtaa vanhalta talolta vaatia. Täytyy edetä nöyrin mielin.
Kuten muutamista kuvista näkyy, pöly on lentänyt Repunpään konnuilla aikalailla ja vielä pölisee, kun muurari tulee muuraamaan tupaan uuden, rungoltaan entisenlaisen uunin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti