33. Välillä järvellä

 

Meillä ei ole omaa rantaa, vaan venepaikka, mutta heti parin aironveden jälkeen meillä on järvi.

 

31. Kuisti UUSIKSI, osa II

Tässä puretun kuistin tilalle on saatu melko hyvää vaiheeseen uusi lasikuisti kesän 2012 aikana . Useampiruutuisten ikkunoiden hankinta olisi tullut niin kalliiksi, että jouduimme laittamaan isot ruudut, joihin laitamme ristikot vain toiselle puolelle. :(

 

 

 

 

Talojen alta on löytynyt paljon pulloja; vichy-pulloja, vähän vahvempia pulloja, kermapulloja, lääkepulloja. MIksi käytetyt pullot heitettiin talon alle??

 



 

Seuraavana kesänä 2013 purettiin vanha terassi kuistin edestä pois

ja tilalle Halti rakensi millintarkasti uuden taatusti tukevan terassin

ja terassilta portaat ovelle

ja portaiden eteen muutaman askelman kalliolta

ja toiseen reunaan siirsimme alkuperäisen oven kohdalta kynnyskivet. Kaksistaan. Jaa miten?

30. Talvi on taittumassa ja Halti hinkuaa paneloimaan

Haltilla on kova hinku kuistia jatkamaan. Talven taittuminen on kohta lähellä - tosin meillähän tuo kevät tulee varsin keikkuen.

Onneksi talviaikaan hän voi lepuuttaa mieltään sitomalla perhoja.

Syksyn ja talven kulumista on avittanut myös metsässä kulkeminen. Repunpään takamailla on melkoinen vuori ja sen kallioilla on paljon kaunista katseltavaa Haltille, metsien ihmiselle.

Minä sen sijaan teen suunnitelmia koko talven. Kuistin sisustus on jo melko selvä ja nyt onkin  kiivaan pohdinnan alla pihamaan rakentaminen.

Pitkään mietin myös talon ulkomaalin väriä. Punamultahan se tietenkin pitäisi olla, mutta toisaalta hyvinvoivan, valoisan valkoinen olisi enemmän omaan makuuni. Ah, rakastaisin istuskella Tshehovilaisittain omenapuun alla, valkean talon siimeksessä!

 Talvisen kylmässä keittiössä maistuvat kuuma pulla ja lämmin kaakao - saunaretkellä Repunpäässä.

29. Kuisti UUSIKSI, osa I

Talon alkuperäinen kuisti oli joskus 60-luvulla remonstreerattu uusiksi: vanhat, keskeltä edestä kulkevat portaat oli piilotettu kokonaisen lattian alle ja sisäänkäynti oli siten siirretty sivuun. Katto oli muutettu niin, että siinä oli kolme lapetta, joista kaksi sivuille ja yksi eteenpäin. Ikkunoiksi oli laitettu isoruutuiset lasit. Kuistia ei oltu maalattu sisältä, katto vuoti ja ikkunat hilseilivät karmivasti. Koko komeuden kruunasi loisteputkivalaistus.

 Halusimme siistimmän ja taloon istuvamman kuistin. Homman suunníttelussa piti valitettavasti taas huomioida rahapussin kommentit. Päätimme kuitenkin purkaa katon, lattian seinät, ikkunat ja ovet. Vain vanha runko sai jäädä paikalleen. Etuseinän alahirsi oli entisen porraskiven roiskimisen takia lahonnut ja sen Halti korvasi navetan katosta ottamallaan terveellä vanhalla hirrellä. Samalla kehikko oikaistiin ja  reivattiin suoraksi.





Harjannostajaispuheet pidettiin jo huhtikuulla.

                                           "OLISKO TÄLLAISET RISTIKOT SOPIVAT?"

                         

                       Kauniit kesäpäivät olivat vähissä, mutta kuisti koheni ja rauha säilyi koko kesän. 

                        Minä en ole puutyöihmisiä ja välillä turhautti, kun ei oikein ollut mitään keinoa viedä kuistia eteenpäin.

Muutamia vanhoja kuistin seinälautoja käytettiin uuden katon laudoitukseen. Toivottavasti punamultamaali lautojen yläpuolelta ei leviä missään kosteusolosuhteissa uuden sisäkaton eli samojen lautojen  alapuolen pinnalle!

Lattia valmistuu sisälle.

28. Veeti-sohvan päällystys

Ostimme mukavalta tuttavaperheeltä tupaan puusohvan ja lipaston. Sohva on mainio vieraspeti, sillä se on levitettävä. Siinä on vaahtomuovipatja ja selkänojan pehmusteena kaksinkerroin taittuva vaahtomuovipatja. Minä sitten halusin päällystää nuo patjat tuvan muihin tekstiileihin sointuvimmiksi. Ja tietenkin pesua varten irroitettaviksi. Heh, heh.

Viritin ompelukoneen ja ruotsalaiskaupasta ostetut kankaat kuistille aurinkovarjon alle ja aloin pohtimaan kankaiden kaavoitusta. Se leveä istuinpatja oli tietenkin helppo nakki, mutta taittuva ei niinkään.

Ei auttanut muu, kuin ottaa aivotoimintoja järeämmät keinot käyttöön.

1. Leikataan kiinteästä materiaalista kaksi patjakappaletta muistuttavat palaa.

2. Päällystetään ne kangasta muistuttavalla materiaalilla.

3. Kiinnitetään kyseiset materiaalit toisiinsa väliaikaisesti, suunnitelman mukaisesti.

4. Mietitään hetki, jos oltaisiin kahvi-ihmisiä, juotaisiin kahvi. Nyt vain syödään kiinteää, patjaa muistuttavaa materiaalia maidon kanssa.

5.- 9. Ommellaan.

6.-8. Sovitetaan.

10. Ommellaan  myös käsin.

11.Ommellaan nappeja -koska aiotaan pysyä minimibudjetissa, ja pitkät vetoketjut ovat kalliita.

Siinä kului kaunis kesäpäivä, jonka lopuksi täytyi 12. hiippailla venepaikalle uimaan. Kuvaa valmiista sohvasta ei sitten olekaan otettu, eli palataan asiaan.

27. Uuni sai hienon pinnan

Päätimme talon antamasta vinkistä jättää leivinuunin ainakin toistaiseksi tähän muotoon eli emme kiinnittäneetkään siihen rautatolppia eikä poikkihirttä etumaskiin.

Sen sijaan pinta käsiteltiin suunnitelman mukaisesti vaaleaksi. Pinta maalattiin pariin kolmeen kertaan Maatalon kalkkimaalilla, mikä onkin velhoainetta. Ensimaalauksella pinta näytti vain hiukan harmaalta ja me yritimme tuputtaa pintaan enemmän maalia. Ei tarttunut. Sitten pinta alkoi kuivua ja samalla vaaleta. Seuraavana aamuna tuvassa loisteli varsin valkea uuni. Muutamia kohtia jäi tummemmaksi ja Halti suti sen vielä uudelleen ... ja vielä kerran paikkausmielessä. Nyt se on vitivalkoinen, mattapintainen. Pinnasta ei irtoa mitään. Se näyttää jotenkin aidolta, ei laastilta eikä maalilta. Maatalon kalkkimaali on kerrassaan hyvää ainetta.

Tämä kuva on ekalta maalauskierrokselta.

T

26. Huonekalujen retuseeraamista

Kun ostimme torpan, saimme kaupassa paitsi navetallisen moskaa, myös useita hurmaavia kiinteistön vanhoja huonekaluja. Niiden lisäksi olemme saaneet ystäviltä ja tuttavilta huonekaluja, joita olemme melko kevyellä kädellä muokanneet silmää miellyttävimmiksi.

Tuvassa oli vanha lyhyt, leveä sänky, jonka pesin ja johon rakensin vanhan sohvan tyynyistä pehmusteet. Pehmeä komeus päällystettiin sängynpeitteellä. Kokonaisuus odottaa vielä lisätyynyjä. Sormeni syhyävät päästä ompelemaan niitä...

Television tuominen tupaan tuntuu pyhäinhäväistykseltä, mutta koska nuorisoa ei tahdo saada Repunpäähän kirveelläkään, ajattelimme että tv:n olemassaolo siirtäisi torpan sivilisaatioluokitusta piirun verran eteenpäin. Halti rakensi talviharrastuksenaan kulmakaapin eli isännän televisiokaapin, jonka uumeniin kätkemme telkkarin. Oviin laitettiin pienet kanaverkot ja minä ompelen oviin sisäpuolelle verhot

.

Valkoisen maalin sai pintaansa paitsi kulmakaappi, uudehko avattava puusohva ja sen kaverisenkki sekä talon vanha pikkupöytä. Sivellinhommat jatkuvat, ompelukone alkaa kohta surraamaan ja eräs huonekalu odottaa liimausta, toinen verhoilua. Kerron sitten lisää...

25. Tupaa hienoksi

Leivinuunin purkamisen ja muurauksen takia tupa piti talvella tyhjäntää ja Voi Hyvänen Aika, että homma olikin pölyisää. Oli masentavaa, kun juuri ja juuri viime kesänä asuttavaksi saatu tupa oli ankea ja rujo. Siksi en malttanut jatkaa puuhommia, vaan palautimme tuvan jotenkuten asuttavaan kuntoon.

Imuroin raksaimurilla katot, seinät ja lattiat. Ripsin vielä havuluudalla katon ja seinät. Hirsien väleistä ja varsinkin katonrajasta olisi ripissyt täytettä loputtomasti eli täytyi hillitä hiukan voimia.

Halti pyyhki kattoparrut kostealla rievulla ja ne vaalenivat silminnähden. Me pesimme seinähirret pehmeää harjaa ja riepua käyttäen. Aloitimme aina alimmasta hirrestä ettei mahdollinen valuva vesi imeytyisi kuiviin alempiin hirsiin. Käytimme vettä niin, ettei valumia juuri muodostunut. Puolessavälissä minä vaihdoin työvälineeksi aidon pesusienen, joka sitoi vettä paremmin, mutta oli leikatulta sisäpinnaltaan hyvän karhea. Seinähirret eivät vaalenneet niin paljon kuin kattoparrut, mutta ne tulivat puhtaan tuntuisiksi ja tupa alkoi tuoksua mukavalle.

Suurin urakka oli lattian pesu. Vältimme pesuveden menemistä lattialautojen rakoihin eli pesimme lattian lauta kerrallaan. Lika irtosi lattiasta liejuna! Harjalla vettä lattiaan, jynssäämistä, hankaamista, lieju likarätistä puristaen likaämpäriin, toinen käsittely, huuhtelu rievulla, kuivaus kolmannella - joka vielä tuli likaiseksi. Tunnustan tässä nyt, etten kertakaikkiaan jaksanut tehdä aivan täydellistä työtä. Homma täytyy ottaa uusiksi tulevaisuudessa. Nytkin lattiat vaalenivat huomattavasti ja tuntuvat puhtailta. Oli ilo levittää niille räsymatot.

Useimmat ikkunat tuvassa ovat vanhoja valetusta lasista tehtyjä. Karmit pitää kaikki tarkistaa yksitellen, aikanaan. Niinpä, vaikka pesin ikkunat, ne eivät siitä juuri tuntuneet kirkastuneen. Yhteen eteläseinän (jälkeenpäin asennettuun) ikkunaan sain kuitenkin ripustaa verhot: Anna-Liisa-tädin entiset päällyslakanat. Kynttelikköön sommittelin jo viime vuonna iso-täti-Alinan aikoinaan virkkaamia lakanapitsejä. Ja vaikka nyt tässä itse sanonkin, ne ovat siinä mielestäni vallan somat! :)

Kuvan matot, jotka ovat eteisen  lattialla, on saatu Rauman-Seinäjoen suunnalta. Kiitos sinnekin.

24. Hommaa piisaa - puu-urakka ei lopu kesken

Hyvänen aika, ihan puistattaa tuollaiset talvikuvat. (Tämä bloggaus ei oikein suju minulta.) Leivinuuni on edistynyt, muttei ole vielä valmis, koska kevään Suuri Urakka on ollut metsätyöt.

Pihapiirissämme on ollut paljon valtavia puita, joissa linnunlaulu on soinut kuin paratiisissa. Valitettavasti ne ovat vain peittäneet ilta-auringon niin, ettei keskikesälläkään aurinko ole paistanut pihalle enää klo seitsemän jälkeen. Päätimme harventaa länsimetsikköä.

Ei pääsuojaa.

 Ei korvasuojia.

 Ei rukkasia.

 Ei haalareita.

 Vahvemmat jalkineet kutenkin.

Isosiskoni kävi näyttämässä miten kunnon puupinoja tehdään. Hän oli oppinut taidon äidiltämme, joka oli nuorena oppinut taidon silloisessa työssään. Pino on mukavan tuoksuvainen ja jotenkin hyvin ystävällinen. Minusta tuli kerrassa klapipinodiggari!

Mutta ennenkuin puut ovat tällä mallilla, on monta hikipisaraa virrannut... Kuvassa minimurto-osa puusta.